Pirre Laaksosen akvarelleja
Sinistä menneisyydestä ja oranssia tulevaisuuteen.
Näyttely on katsaus menneeseen muistelurasian muodossa. Sitä tehdessäni mietin missä ympäristössä kasvoin ja miksi kuvat alkoivat merkitä minulle tärkeää keinoa jäsentää maailmaa. Näyttelyn toinen osa kertoo, miten nyt työstän kokemuksiani värien ja veden kanssa: milloin maisemamuistoja maalaten, milloin abstrakteja tunnelmapaloja luoden.
Rusisaaresta maailmalle. Muistelurasia 30-vuotisen taiteeni juurille.
Vuonna 1946 Itä-suomalaisessa pienessä saaressa odotettiin nuorikon tuomia lahjoja taloon. Kaksikiloa sata grammaa ja kaksi kiloa kaksi sataa grammaa painoivat. Ensin syntynyt kaksostyttö ristittiin Eira Mirjamiksi ja 11 minuuttia myöhemmin syntynyt Pirjo Anneliksi. Sulon ja Annikin pieni vauvaperhe asui silloin Rusisaaren aittaan sisustetussa Huoneessa. Rasiassa on koulun ruokaliina, Hildan teekannu ja revinnäisliina sekä valokuvia tärkeistä tapahtumista, Pienet punaiset kengät eivät ole kuluneet vielä saarella syntyneiden kaksosten jaloissa vaan vasta tyttäriemme Millan ja Katinan ensiaskeleilla 1970-luvulla.
Ensimmäinen akvarellimaalaus
Ensimmäinen opettajajohtoinen akvarellituokio, jonka kouluajoilta muistan oli vakinaisen opettajan sijaisena toimineen tyttären piirustustunnilla. Nuori sijaisopettaja näytti, miten siveltimellä kuljetetaan värejä vettä käyttäen pitkin paperia. Hän myös luki tarinan karhusta ja sudesta, jonka sitten vesiväreillä kuvitimme. Muistan elävästi, miten harmittelin, että vesiväri ei totellut aikomuksiani paperilla. Vuosi oli 1957. Sinä vuonna pyrimme yhdessä, opettajan suosituksesta oppikouluun. Tyttölyseon piirustuksen opettaja innosti minua kuvien tekemiseen. Sain hyvää piirustuksen, muotoilun ja taidehistorian opetusta. Opettajan esimerkki itsenäisestä ammattilaisesta, joka maalaa tauluja oman kotinsa seinille, on varmasti vaikuttanut siihen, että olen jatkanut kuvien tekemistä. Yhdeksänvuotisesta koulusta kirjoitimme sisareni kanssa ylioppilaaksi 1966. Sen jälkeen tiemme ovat kulkeneet erillään. Syntymäsaarella lähes joka kesä olemme tavanneet perheinemme.
Opiskeluaikanani en juurikaan tehnyt kuvia väreillä, Piirsin kyllä usein lyijykynäpiirustuksia matkoillani. 1980 -luvulla aloin maalata niin, että hankin sekä öljyvärit että akvarellit. Vuonna 1981 aloin systemaattisesti luetteloida töitäni. Niitä on kertynyt toista tuhatta.
Näyttelyyni olen ottanut mukaan muutamia kuvia lapsuuden saareltani, Hanhijärven Rusisaaresta. Saaren kevätkukat, Emilin rakentamat navetta, kellari, aitta ja riihi ovat edelleen muistuttamassa lapsuudestani kesäsaaressamme. Muutamat kuvat 1980- luvulta ja 1990- luvulta kertovat väri- ja muotokäsitykseni vaiheista.
Toinen osa näyttelystäni koostuu Välimeren maiden matkakuvista tai abstraktiksi taiteeksi muuttuneista matkatunnelmista. Usein siveltimeni on tallentanut vettä, merta, vuoria ja värikkäitä kukkia. Kolmenkymmenen maalausvuoden jälkeen en ole aikonut lopettaa. Kuvien tekemisen sairaudesta en aiokaan parantua.
Näyttelyni nimi kuvaa lempivärejäni. Vuosien jälkeen kuviani katsellessa huomaan, että palettini koostuu usein juuri sinisen ja oranssin eri sävyistä. Kesän vihreyteenkin kuuluu häivähdyksen järven sinistä ja auringon oranssia lämpöä.
Antoisaa näyttelytuokiota.
Pirre Laaksonen
www.pirrelaaksonen.fi