Akvarellien maalaustekniikoista

Värit, paperi ja sivellin

Käytän värejä sekä napista että nestemäisiä Stokmar värejä ja värituubeissa olevia värejä. Olen värien suhteen kokeileva. En ole vielä oppinut erottamaan "silmämääräisesti" kaupoissa, mikä on hyvä mikä huono väri. Opiskelen parasta aikaa värien ominaisuuksia  värioppikirjasta. Erittäin perusteellisen kuvauksen aloittelija saa esimerksiksi www.winsornewton.com värikarttaan liitetystä tekstistä.

Paperi

Olen oppinut eri opettajilta märkää märälle, märkää kuivalle ja kuivaa kuivalle tekniikoita.

Käytän näitä aiheen mukaan. Tunnelmia ja hämyisiä maisemia maalaan märällä tekniikalla  useita kerroksia maalaten. Paperin kostuttaminen on taito. Kunkin paperin kanssa täytyy kokeilla, minkä verran kostutusta paperi sietää. Jos paperisi alkaa haista liimalle ennenkuin pääset maalaamaan, olet luultavasti kostuttanut sen liiaksi niin, että liimaus on irronnut kokonaan. Silloin väri "myllää" tuhruisena paperilla, etkä saa puhtaita värejä esiin.

Luonnokset ja pienet postikorttimaisemat maalaan useimmiten suoraan kuivalle paperille kerralla. Näin saatan maalata 5-10 korttia yhteenmenoon. Aiheet ovat joko maisema edessäni, mielikuvani tai pelkkä värien abstrakti leikki.

Sivellin -vai jokin muu väline

Puuvilla ja silkkikangas? Vanha puhdas silkkipaita on erinomainen, kun haluaa työstää väriä paperilla tai, imeä liikaa väriä pois.  Pumpulitukulla tai pumpulipuikolla voi pehmentää liian jyrkät pilven tai pensaan reunan. Luonnonsienellä, tulitikun ja hammastikun päällä, leikatun meriruohon korrella, kaikilla näillä olen maalannut. Sivellin voi olla luonnonainetta, näätää,oravaa,siankarvaa tai vuohenkarvaa tai keinokuitua,kunhan se vain imee väriä hyvin. Kaikkein kallein sivellin ei aina ole kaikkein paras työvälineenä. Kannattaa kokeilla, millä saa omaan käden jälkeensä sopivimman tuloksen.

Muita kikkoja maalauksen luomisessa ovat tavallisen talouskelmun käyttö ja värin uittaminen paperin ja kelmun välissä. Suolan käyttäminen: suureen värilammikkoon ripotellaan, mielellään karkeaa merkisuolaa, joka imee väriä itseensä ja jättää  paperille kuivuessaan tähtikuvioita. Näitä ideoita voi hyvin käyttää osassa työtä ja maalata perinteisesti esimerkiksi maisemasta muut osat. Tähtitaivas tai lumikinos voi hyvinkin syntyä suolatekniikalla. Muutamien opettajien mielestä nämä tekniikat kuuluvat kiellettyihin tekniikoihin.  Taiteilija ei ole silloin luonut paperille" omin käsin", vaan suola tms on tehnyt työn. Toisenlaisiakin mielipiteitä on. Willian Turnerin kerrotaan myös maalanneen ja  pyyhkineen  tai levittäneen väriä muutenkin kuin siveltimellä esimerkiksi sormillaan tai tikulla.

Luomisen iloa nämä kokeilut eivät vähennä vaan kannustavat etsimään muitakin mahdollisuuksia, esimerkiksi erilaisilla väriä imevillä esineillä painamista kuten korkilla ja sienellä tai ruohonkorrella, syksyn lehdellä tai silkkikangasmytyllä.

Peittovärin, rasvaliidun tai maskin käyttö antaa mahdollisuuden " rajata" työskentelyä ensin tietyille alueille ja säilyttää maskin alla oleva puhdas paperivalkoinen yhtenä työn värinpintana. Maskilla voi luonnollisesti maalata ja piirtää ensin ja jättää kuivuneen maskin alla olevat kohdat joko kokonaan valkoiseksi tai maalata osan niistä muuhun värisommitelmaan sopien.

Sommittelu ja ideointi -mikä tästä tulisi - mitä kuvani esittää ?

Maisemasta  jonka haluat maalata tulisi rajata kiinnostavin,  itseäsi kiehtova tai tunnelmaa luova osa.  Muodot ja niiden rajapinnat sekä varjot ja valot on hyvä luonnostella ennen värien käyttämistä. Hyvä sääntö värien käyttöön  on, että vaaleimmat osat maalataan ensin ja sen jälkeen asteittain tummemmat. Värien annetaan liukua toistensa päälle. Näin saadaan uusia kuultavia sävyjä.

Kun ensimmäinen maalauskerta on vaaleilla sävyillä saatu valmiiksi, työn annetaan kuivua. Sen jälkeen sille suihkutetaan ns vesieristys molemmille puolille paperia, tämän annetaan kuivahtaa sopivaksi, ja vasta sen jälkeen tehdään uusi tummempi värikerros. Näin voidaan jatkaa kunnes asteittain on kaikki halutut värien tummuus, valoisuus ja intensiteettiasteet luotu kuvan  tunnelmaa kuvaamaan. Marjukka Paunila kuvaa vesierityksen käyttöä kirjassaan Akvarellimaalaus, jonka lukeminen on hyvä aloittaa heti maalausinnostuksen synnyttyä. Näin välttyy turhilta harharetkiltä.

Paunila, M. 2005. Akvarellimaalaus & Ukkkonen P. Konservaattorin näkökulma.Kustannusosakeyhtiö Taide. Art Print Oy, Helsinki.

Wilcox, M.1997. The Artist`s Guide to Selecting Coulours. Colour School Publishing. Tai Wei Printing & Packages Pte.,Ltd. Singapore.