Artikkelit

Taide, terveys ja kulttuuri                                                                 

 Marjukka Paunila, akvarellisti, taidemaalari kirjoittaa, ensimmäisessä suomenkielisessä akvarellimaalausta käsittelevässä kirjassa:

 ”Minulle akvarelliväreillä maalaamisella on myös terapeuttista merkitystä,   mikä ei suinkaan vähennä maalausten taiteellista arvoa.  Akvarellimaalaus on minulle yksi taiteen laji riippumatta töiden koosta tai siitä, missä ne on maalattu, tai siitä ovatko ne nopeita värin välähdyksiä vai syvään harkittuja, pitkään kerros kerrokselta rakennettuja väritutkielmia. Akvarellitekniikka on hieno tapa panna muistiin,  tallentaa asioita ja tunteita. Se mahdollistaa myös äärimmäisen tarkan työskentely. Akvarellimaalaukset ovat olleet arvokkaita välineitä historian, kansojen, tapojen ja elinympäristön tutkimuksessa. Niiden avulla on säilytetty paljon tieto. Ne ovat toimineet muistina. "

" Minulle akvarellimaalaus on myös elämysten ja tunteiden muisti. On aikoja jolloin maalaan pienen akvarellin päivittäin. Silloin kun maalaan märälle, on hienoa se että työ on liikkuva. Vesi ja väri elävät, näyttävät asioita ja yrität hallita maalaustasi. Lopulta et tiedä kumpi hallitsee; sinä vai vesi ja väri. Pensseli luovuttaa mielen tiedon ja tuo sen tähän hetkeen. Se antaa vihjeen menneestä ja luo askeleen tulevaan. Se on kuva minusta sisältä ja odottaa kosketusta – vuoropuhelua. Kyse ei ole pelkästään tallentamisesta vaan elämyksellisestä maalaamisesta. Märkämaalaukseen liittyy vahva elämyksellisyys, joka laajentaa käsitystä tunteista. Akvarellin merkitys on sen lähestymistavassa, se koskettaa usein välittömästi”  (Paunila, 2005,15).

Ajattelen omista töistäni samoin. Käyn niitä maalatessani läpi elämyksiäni, iloa, surua pettymystä ja menetystä, oivallusta ja toivoa. Tiedostan tosin tunnetilani vasta usein jälkeenpäin kun työ on levännyt ja olen uudelleen sitä katsoessani oivaltanut jotain kokemastani. 

Laituriasetelma: valkoiset juhannusruusut, harmaalla laiturilla hopeanvärinen( sinkki) pesuvati kumollaan, ja rapumerran ristikko. Olimme menettämäisillämme perheenjäsenen syöpään. Aihe kutsui maalaamaan mutta vasta kolme kuukautta maalauksen jälkeen ymmärsin, miksi. Silloin olimme jo haudanneet rakkaamme.

Psykoterapeutti Pirjo Saarinen kuvaa artikkelissaan Esteettisyys ja mielenrauha, miten kaipuu eheyttävään esteettiseen   kokemukseen syntyy jo äidin ja lapsen välisessä suhteessa. Tämä on sukua sille elämykselle, jonka koemme taiteessa.

             ” Esteettisyys liittyy ihmisen koko elinkaareen. Sekä varhainen vuorovaikutus että esteettisten kokemusten yhtenä päämääränä on mielenrauha. Syvä onnellisuuden kokemus on mahdollista saavuttaa sekä unissa että esteettisissä elämyksissä, joista vaikuttuminen näyttäisi olevan yhteydessä siihen varhaiseen tyydytykseen, joka vallitsee sylivauvan ja hänen hoitajansa, yleensä äidin, välillä…

Taiteen kokeminen on riippuvainen sekä taiteen tekijän että sen kokijan välisestä suhteesta. Taiteellisen luomisen ja esteettisten elämysten psykologisesti varhainen luonne ja merkitys on löydettävissä esimerkiksi kaunokirjallisuudessa ja runoudessa.

Kumpuilevan maiseman on ajateltu kuvaavan unessa kehittynyttä muotoa univalkokankaasta joka puolestaan edustaa rauhaa ja tyydytystä tuovaa olotilaa. Samalla tavalla kuin eräät” sielunmaisemat” , myös onnellisuuteen ja mielenrauhaan liittyvät arkaaisiksi tulkittavat runokuvat  ovat luoteeltaan näiden arkaaisten unisymbolien kaltaisia.

 Esteettisyyden käsitteeseen liitetään taiteellinen vaikuttavuus ja tavallisesti myös kauneus, runollisuus ja pyyteettömyys. Estetiikka sanana juontuu kreikankielen teonsanoista havaita ja aivan alkumerkitykseltään kuulla( Meri 2002). Esteettisiä kokemuksia on pohdittu kirjallisuudentutkimuksessa sekä  filosofian että psykologian avulla. Filosofian haarana estetiikka tutkii taiteen luonnetta ja merkitystä, taiteesta nauttimisen ongelmaa, kauneuden olemusta ja taiteen arvottamisen perusteita  ( Hosiaisluoma 2003). 

Poetiikka eli runousoppi liittyy läheisesti estetiikkaan.  ”Uuskritiikiksi nimetty kirjallisuudentutkimuksen suuntauksena mukaan juuri runous auttaa lukijaa saamaan tunteensa tasapainoon, sillä se sovittaa ristiriitoja ja saattaa maailmaa sopuisaksi kokonaisuudeksi (Alanko & Käkelä 2001.

Runot, samalla tavalla kuin unet, rauhoittavat mieltä Saarinen, 2003a, b.

Esteettisyyden merkitystä on tutkittu myös kasvatustieteissä. Sirkka Laitinen toteaa tutkimuksessaan taidekasvatuksesta nuorten esteettisen ja eettisen pohdinnan tukena, että esteettinen kokemus koskettaa koko elämää. Taiteen tekemisen ja kokemisen avulla on mahdollista myös  muuttaa yhteiskunnallis- kulttuurista  todellisuutta ( Laitinen, 2003).

Entä painajaisunet, Olisiko niitä vähemmän jo olisi enemmän esteettisiä elämyksiä ja eheyttäviä taidekokemuksia? Miten nykyisen media, video- maailma ja sen hahmot, avattaret ja inhottaret muuttavat omaa, lastemme ja lastenlastemme käsitystä taiteen eheyttävästä vaikutuksesta.

Miten olisi elämäntaitojen opetuksena akvarellimaalaus tai muu maalaus, runojen kirjoittaminen ja esittäminen, saven muovailu,  taidenäyttelyissä käynti ja taulujen herättämien tunteiden analysointi. Ihan tavallisen luokan opettajan ja päiväkodin opettajan johdolla. Eikö tämä olisi varhain asioihin vaikuttamista, ehkäisevää mielenterveyttä edistävää työtä.

Tai  Sen ja sen nostalgiat Juhani Peltosen  runon mukaan: Olisipa 8-vuotias ja museossa isoisän kanssa, kuuntelisi tarinoita ja antaisi niiden kehittää mielikuvitusta ja mielessä kuvittamista.

Helena Anhavan runo kosketti, koska se niin hyvin kuvasi tunteita, Kauhajoen tapahtumien jälkeen. 

Sielun nimetön murhe

Ei riitä.

On saatava nimi ja osoite:

 syy, selitys, määritelmä.

Jotta näyttäisi tieteeltä.

Paljon sietämään joutunut

voi äkkiä lakata sietämästä

juuri mitään.

  **********

Marraskuun pimeä.

Poskella käväisi jokin, silitti.

             Miten tiesitkin tuuli

             että juuri sitä

             tarvitsin.

Helena Anhava, 2008, kokoelmasta Kukaan ei tiedä.

Kun murheen saa sidottua itseen taide-elämyksen kautta, se eheyttää ja antaa voimaa.  tammikuussa 25.1.2011/pal