Taiteilijakirjat

Ensimmäisen taiteilijakirjan taustatietoja.         

Löytö:  Etsin Hagelstamin antikvariaatista kaunista, pientä, nahkakantista vanhaa kirjaa.

Käteeni osui kirja, jonka kansilehdellä luki, että kirja on painettu pariisilaisessa kirjapainossa  Ménard et Desénne, Rue Gît le Ceur, n* 8 , vuonna 1827.

LETTRES de Madame de SÉVIGNÉ a SA FILLE ET A SES AMIS, TOME QUATRIÉME

Kuka oli tämä madame ja oliko häntä koskaan ollut olemassa? Kuka oli sitten kirjalija? Kuka on keksinyt kirjeitä tyttärelleen?

Marie de Rabutin-Chantal, Marquise de Sévigné ( 1626-96) Madame de Sévigne eli Ranskassa 1600 -luvulla ja oli kirjallisuustietojen mukaan vuosisatansa huomattava kirjemuotoisten epistoloiden eli filosofisten kirjoitusten laatija. Hänellä oli vähän ansioita filosofian alalta, koska hän ei koskaan saanut muodollista filosofista koulutusta, eikä kirjoittanut yliopistollisia tutkielmia. Mutta kirjeissään hän ylsi aikakautensa parhaiden filosofisten keskustelijoiden tasolle. Hän hylkäsi mekanistisen luontokäsityksen ja tukeutui reaalifilosofiaan.

Elämäkerrasta:

Marie de Rabutin-Chantal syntyi 5.helmikuuta 1626 Burgungiassa aristokraattiseen perheeseen. Yksi  hänen isänpuoleisista isoäideistään oli Jeanne de Chantal, joka oli perustanut nunnien Visitation järjestön ja julistettiin pyhimykseksi 1767. Hänen isänsä Celse-Bnigne de Rabutin ,  Chantalin paroni kuoli taistelussa englantilaisia vastaan Rhén saarella.  Marien äiti oli Marie de Coulanges, Chantalin paronitar, joka kuoli 1633. Orpo-Marien huoltajuus siirtyi äidin sedälle Philippe de Coulangesille , Livryn apotille (abbé).

Coulangesin ohjauksessa nuori Marie sai vankan klassisen kasvatuksen. Hän opiskeli espanjaa, italiaa ja latinaa. Runoilija Jean Chapelain ja lingvisti Gilles Ménage, joka kirjoitti The History of Women Philosophers teoksen 1690, olivat Marien tutoreita.

Elokuussa 4.päivänä 1644 Marie meni naimisiin markiisi Henri de Sévignén kanssa , ylhäissukuisen bretonilaisen perheen jälkeläisen kanssa. Nuoripari jakoi aikansa Bretonin residenssin, Les Rochers, ja pariisilaiskaupunkitalon välillä (Place des Vosges) ja osallistuivat kaupunkien seuraelämään. Madame de Sévigné synnytti tyttären, Francoisen, 1646 ja  pojat Charlesin 1648.

Hänen miehensä menehtyi kunniattomassa kaksintaistelussa rakastettunsa takia.

Kaunis ja rikas leskirouva ei mennyt koskaan uudelleen naimisiin, useista naimatarjouksista huolimatta. Hän tuli säännölliseksi kirjallisen salongin Hôtel de Rambouillet´n jäseneksi.  Kansalaissodan aikana ( Fronde 1648-1652) hän vuoron perään vastusti ja tuki rojalisteja. Hänellä oli läheinen suhde talousministeri Nicolas Fouquetin kanssa, jota hän avoimesti tuki miehen oikeudenkäynnin ja vankilassaolon aikana, kun talousministeri menetti valtansa Ludwig XIV  hovissa.

Kirjallisuussalongissa Mme de Sévignéllä oli lukuisia huomattavia kirjailijatuttavuuksia: muistelmakirjalija Cardinal de Retz, romaanikirjalija Madame Lafaytte, ja moralisti la Rochefocuauld ja cartesiolainen esseisti Corbinelli. Hän osallistui aikansa kirjallisiin väittelyihin Corneillen ja Racinen puolesta ja vastaan, sekä tuli serkkunsa  Bussy-Rabutinin teoksissa satiirinn kohteeksi. Hänen kirjeissään on vaikutteita useilta klassikoilta, Virgilianus, Quintilianus, ja Tacitus. sekä Tassolta ja Ariostolta ranskalaisilta  Corneille, Moliére, la Fontaine, Montaigne  ja Rabelais.

Teologisesta kirjallisuudesta hän suosi Pyhää Augustinusta ja jansenistiliikkeen uus-augustiinilaiskirjailijoita  Pascalia ja Nicolea.  Hän kävi kirjeenvaihtoa jesuiitta Bourdalouen kanssa ja siteerasi lukemaansa ja kuulemaansa omissa kirjeissään ja keskusteluissaan.

Uusaugustiinilaismoralistit vaikuttivat Sévignén filosofisiin ajatuksiin.

Kirjeiden synty

Vuonna 1669 Marie de Sévignén tytär  Francoise avioitui  Francois d´Áhémarin, Grignanin kreivin kanssa. Kun Grignanit muuttivat Provenceen 1671, jonne kreivi meni suorittamaan sotilaspalvelustaan, Madame de Sévigné kohtasi emotionaalisen kriisin. Avoimesti tunnustaen palvovan rakkautensa tyttäreensä hän ei voinut hyväksyä tyttärensä poissaoloa. Ratkaisuna tähän olivat lukuisat kirjeet, joita lienee satoja  äidin ja tyttären kesken. Madame de S:n muita kirjeenvaihtotovereita olivat Charles de Sévigné,( poika), Abbé de Coulang ja Bussy-Rabutin( serkku)

Viimeisinä elinvuosinaan Sévigné vaihtoi asumistaan Les Rochersin ja juhlitun pariisilaiskartanon, Hotel de Carnavalin välillä. Hän teki lukuisia matkoja tyttärensä luo, josta tuli Descartesin puolesta puhuja( partisan). Sévigné’n kiintymys tyttäreen ei saanut vastakaikua, vaan tytär koki äitinsä lukuisat kirjeet ja käynnit tukahduttavina. Madame S. tulikin paremmin toimeen poikansa Charlesin kanssa, jonka sotilasuraa seurasi tuhlaileva elämä ja seksuaaliset seikkailut.

Madame de S. kuoli vuonna 1696 , 17 päivänä huhtikuuta, vieraillessaan tyttärensä luona, small poxiin, tulirokkoon.

Kirjeiden julkistamisesta

Madamen serkku Bussy-Rabutin julkaisi näitä kirjeitä painettuna jo 1696,1697 ja 1709. Tuotanto.

Mme S:n kirjeitä luettiin jo hänen aikanaan kirjallisuuspiireissä ja salongeissa niiden laadukkuuden takia.  Madame S:n lapsenlapsi Madame de Simiane, supervised ensimmäisen painoksen hänen kirjeistään tyttärelle  1726, Chevalier de Perrin julkaisi korjatun painoksen näistä kirjeistä 1734, 1737, ja 1754.  Painos uusista löydetyistä kirjeistä otettiin 1773, 1700 -luvun kirjallisiin editointeihin tulee suhtautua varauksella, koska editoijat, toimittajat korjailivat ilmaisuja sopimaan aikakauden tyyliin.

1800 -luvulla syntyi uusi Sévigné -kausi. L.-J.Monmerqué, julkaisi aiemmin julkaisemattmia kirjeitä 1824 ja 1827 ja toimitti 14-teoksen sarjan täydellistä Sévigné kirjeenvaihtoa. Tämä teos sisälsi kirjefragmentteja ja uusia löydettyjä, julkaisemattomia kirjeitä. Roger Duchêne’s 3-osainen kriittinen painos Sévigné’n kirjeenvaihtoa julkaistiin vuonna 1972-78 ja siitä tuli oppineiden vakiositeerausten kohde.

The wide diffusion of Sévigné’s writings was due primarily to the French academical establishment. Beginning in the nineteenth century, French seconrady school officials used textbook and anthology versions of Sévigné’s letters  to provide students with a model of epistorale  French prose. Countless French courses throughout the French empire and the non- Francophone world followed the lead of French education ministers and incorporated the works of Sévigné into their curriculum.

Filosofian, teologian ja moraalisuus teemojen ohella Sévignéllä oli käsityksensä taiteesta.

Hänen esteettinen arviointinsa heijastelee ympäristönsä uus-klassisimia : harmoniaa, tasapainoa ja suhteiden symmetriaa. Hänen kirjallisuuden ja draaman käsityksensä vastaavat kuvataiteiden näkemyksiä. Harmonia on avainelementti hänen kuvataidearvioinneissa. Mme S. ylistää aikakautensa rakennusta Le Brunin tekemään Oratoiren kirkkoa.

Käsissäsi olevassa

Taiteilijakirjassani olen kuvitellut, visuaalisen maailman, jonka uskoisin Mme de Sévigné’ n hyväksyvän: harmoniaa ja tasapainoa sekä vaikutteita Ludwig XIV ajan arkkitehtuurista, barokkikiemuroista.

Taiteilijakirjaan lisätyt välilehdet on maalattu kiinalaiselle, liimaamattomalle bambukuitupaperille.

Olen valinnut kirjaan lisättyjen välilehtien värit kirjan ulkoasun sävyjä noudatellen.

Vesiväreinä olen käyttänyt kiinalaisia vesivärejä, mustaa, ruskeaa, kultaa, vihreää ja aavistus kiinanruusun punaista.

Kuvittelin, että Mme S: n kodissa tai puistossa kasvoi kiinanruusuja, tammipuita pyökkejä ja plataaneja sekä seinillä oli jäljennöksiä kiinalaisten taiteilijoiden töistä.

Olen maalannut kiinalaisten mallien mukaisia bambunlehviä, lehtiaiheita ja  kiinanruusuja.

Lisäksi olen kirjoittanut tekstiä omalla käsialallani   Mme de Sévignén kirjeistä. ”Tekstikirjeitä”, joissa olen käyttänyt ruskeaa Windsor-Newtonin calligrafia-mustetta, olen ”vanhentanut” värittämällä niitä vesivärikuullotuksella. Kahdelle kirjekortille olen tehnyt tekstin vahingossa pelikaanimusteella, jota ei voinutkaan, samoin kuin WN-mustetta enää ylivärittää. Se levisi ja mustasi koko tekstin. (Tarkoituksella mukana, vältettäväksi malliksi muille).

Kuvakommentteja Pertti Niemisen kirjaan: Täällä tuulee aina 

Keuruu. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1997.

Pertti Nieminen on alaotsikoinut kirjansa: havaintoja, juttelua ja muistiinpanoja.

Kirjassa  on muun muassa maisemahavaintoja ja keskusteluja lapsenlapsen kanssa.

Pertti Niemisen kokoelmaan olen tehnyt kuvakommentteja pelkistäen värimaailman mustaan ja harmaan eri sävyihin ja lisännyt sinne tänne ripauksen kultaa. Kannet ovat kiinalaisen bambun lehtipiirros kiinalaiselle, liimaamattomalle bambukuitupaperille.

Musta on tehty kiinalaisella tussilla, hierretty kivilaattaa vasten vedellä. Tämä näyttää maalatuissa kuvissa harmaalta, eikä se sekoitu vesiväreihin. Vesivärityöt on tehty Canson-Fontaney  paperille ( 300g/m2).

Iloa katseluun

27. päivänä huhtikuuta 2013 Pirjo Laaksonen